Olli Rauste

 

OLLI RAUSTE

VT, LL.M

 

URHEILUA KOSKEVIA OIKEUSTAPAUKSIA

 

Urheilu ja Oikeus -lehden numeroissa 1998 ja 2000 on julkaistu koosteet urheilua koskevista ylimpien tuomioistuinten ja joidenkin viranomaisten ratkaisuista.

Edellisen artikkelin julkaisemisen jälkeisenä kolmen vuoden aikana on annettu joitakin uusia urheilua koskevia ratkaisuja.

 

Korkeimman oikeuden tuomioita

 

KKO 2001:72

Työsopimus – Liikkeen luovutus – Eläke

Liikkeen luovutuksensaaja ei ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentin nojalla vastuussa liikkeen luovuttajan työntekijälleen järjestämästä vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta. (Kysymys SVUL:n toimihenkilöiden eläkesäännön soveltuvuudesta SLU:n piirijärjestön palvelukseen siirtyneeseen työntekijään.)

 

KKO 2001:111

Yhdistys – Hallituksen jäsenen vastuu – Vahingonkorvaus

Yhdistyksen hallitus oli yhdistyksen varojen sijoitustarkoituksessa myöntänyt yksityishenkilölle lainan, joka oli määrältään vastannut yhdistyksen noin neljän vuoden jäsenmaksutuloja ja muodostanut suurimman osan yhdistyksen varallisuudesta. Lainan määrän jäätyä yhdistyksen vahingoksi yhdistys vaati hallituksen puheenjohtajalta vahingonkorvausta. Velaksiannosta päättämisen katsottiin yhdistyslain mukaan kuuluneen yhdistyksen kokoukselle. Hallituksen puheenjohtaja oli velvollinen korvaamaan vastoin yhdistyksen toimielinten päätösvallan jakoa koskevia säännöksiä tehdystä toimesta yhdistykselle aiheutuneen vahingon. (Kysymys judoseurasta.)

  

KKO 2002:38

Oikeustoimi – Oikeustoimen tulkinta – Vahingonkorvaus – Sopimussuhteeseen perustuva vastuu – Syy-yhteys – Turvaamistoimi – Urheilu

Raviurheiluseuran kiellettyä yhtiön omistaman ravihevosen osallistumisen ravikilpailuihin, koska hevonen ei ollut täyttänyt kilpailusääntöjen edellytyksiä, käräjäoikeus oli yhtiön hakemuksesta antamassaan turvaamistoimipäätöksessä määrännyt, että seuran oli sakon uhalla sallittava hevosen osallistuminen kilpailuihin. Seura oli turvaamistoimipäätöksen johdosta luvannut yhtiölle, että hevonen sai juosta kilpailulähdössä, mutta sittemmin estänyt hevosen juoksemisen. Turvaamistoimipäätöksellä ei ollut ratkaistu kysymystä hevosen kilpailuoikeudesta. Kun seuran lupaus ei ollut merkinnyt sellaisen sopimuksen syntymistä, jonka nojalla hevosella olisi ollut kilpailusääntöjen mukainen kilpailuoikeus ja siten mahdollisuus palkintojen saamiseen, hylättiin yhtiön vaatimus saamatta jääneiden palkintorahojen korvaamisesta.

  

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä

 

KHO 498/2/00, 18.1.2002

Valtakunnallisen liikuntajärjestön valtionavustus

Opetusministeriö oli myöntänyt lajiliitolle valtionavustuksen haettua määrää pienempänä. Lajiliitto katsoi päätöksen loukkaavan yhdenvertaisuusperiaatetta suhteessa muihin valtionapua saaneisiin lajiliittoihin.

KHO:n mukaan lajiliitolla ei ole lakiin tai muuhunkaan säännökseen perustuvaa oikeutta saada hakemaansa avustusta täysimääräisenä. Opetusministeriön ei voitu katsoa käyttäneen harkintavaltaansa väärin. Ministeriön päätös ei loukannut lajiliiton yhdenvertaisuutta suhteessa muihin avustuksen hakijoihin. Ministeriö oli tehnyt päätöksensä sille kuuluvan toimivallan nojalla ja sen rajoissa. Lajiliiton valitus hylättiin.

  

KHO 2003:50

Ennakkoperintä – Ennakonpidätys – Palkka – Matkakustannusten korvaus – Kilometrikorvaus – Säännölliset harjoittelupaikat – Kotipelipaikka – Urheilija

Superpesis-sarjassa pesäpalloa pelaava seura oli maksanut kuudelle pelaajalle pelaajapalkkioita, joiden vuotuiset määrät olivat vaihdelleet vuosina 1995–1997  60 000 markasta 185 796 markkaan. Seura oli maksanut pelaajille myös asunnon ja säännöllisten harjoittelupaikkojen sekä kotipelipaikan välisistä matkoista matkakustannusten korvausta.

Kyseisiä pelaajia pidettiin päätoimisina pelaajina ja seuran säännöllisiä harjoittelupaikkoja ja kotiottelupaikkaa heidän varsinaisina työpaikkoinaan. Tämän vuoksi seura ei ollut voinut korvata heille asunnon ja mainittujen paikkojen välisten matkojen kustannuksia ennakonpidätystä toimittamatta, vaan kysymys oli ennakkoperintälain (418/1959) 4 §:ssä ja ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitetusta palkasta. Verovuodet 1995–1997.

  

Kilpailuviraston päätöksiä

 

Päätös 950/61/2001, 19.4.2002

Jääkiekon vuoden 2003 MM-kisojen pääsylippupakettien hinnoittelu ja yhdistelyperiaatteet

Kilpailuvirastoa oli pyydetty tutkimaan, käyttääkö Suomen Jääkiekkoliitto väärin määräävää markkina-asemaansa myymällä jääkiekon vuoden 2003 MM-kisojen pääsylippuja vain nk. lippupaketteina, antamatta kuluttajille mahdollisuutta hankkia yksittäisiä pääsylippuja ainoastaan haluamiinsa MM-otteluihin.

Kilpailuviraston mukaan jääkiekon MM-kisat muodostavat sellaisen urheilullisesti ja kaupallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden, että kisojen järjestelyä ja niihin oikeuttavien pääsylippujen myyntiä voidaan pitää kilpailuoikeudellisesti merkityksellisinä hyödykemarkkinoina.

Jääkiekon MM-kisojen järjestämisoikeudet omistaa Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF, joka myöntää kisat vuosittain eri maihin. Suomen Jääkiekkoliitolla on IIHF:n myöntämään yksinoikeuteen perustuva määräävä markkina-asema vuoden 2003 jääkiekon MM-kisatapahtumien järjestämisessä Suomessa.

Suomen Jääkiekkoliitto on kisojen ennakkomarkkinoinnissaan ilmoittanut, että kaikki kisojen pääsyliput myydään 2–6 ottelun paketteina. Liitto on kuitenkin 19.4.2002 vahvistanut Kilpailuvirastolle, että toisin kuin sen ennakkomarkkinoinnissa on ilmoitettu, pääsylippuja ei myydä ainoastaan lippupaketteina. Kilpailuviraston mukaan liitto on asiakkaita harhaanjohtavalla tavalla ilmoittelussaan todennut, että kaikki pääsyliput myydään paketteina, ja jättänyt ilmoittamatta yksittäisten lippujen myöhemmän saatavuuden. Liiton menettelyä on tältä osin todennäköisesti pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, kun se ei ole selkeästi kertonut asiakkaille sen tarjoamien tuotteiden ja niiden hinnoittelun määräytymisperusteita.

Liiton Kilpailuvirastolle antaman ilmoituksen mukaan yksittäisiä pääsylippuja tulee myyntiin kolme viikkoa ennen MM-kisojen alkamista kaikkiin sellaisiin otteluihin, joihin on jäänyt myymättömiä lippuja, kun niitä on ensin myyty paketteina. Liitto on ilmoittanut, että se ilmoittaa kuluttajille yksittäisten otteluiden lippujen hankintamahdollisuudesta kaikessa tulevassa pääsylippujen myyntiä koskevassa markkinoinnissaan. Kilpailuviraston mukaan edellä mainitut toimenpiteet riittävät poistamaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Muutoksen jälkeen liitto tarjoaa asiakkailleen kahden tyyppisiä pääsylipputuotteita. Kun asiakas hankkii pääsylippupaketin, hän varmistaa pääsylipun saamisen tiettyyn haluamaansa otteluun. Hankkiessaan lippupaketin asiakas mahdollisesti joutuu hankkimaan lippuja myös yhteen tai useampaan otteluun, jotka eivät ole hänen kannaltaan yhtä kiinnostavia. Mikäli asiakas taas ei ole halukas maksamaan sellaisista otteluista, jotka häntä eivät kiinnosta, hän voi jäädä odottamaan yksittäislippujen tuloa myyntiin, jolloin hän ei kuitenkaan voi varmistua pääsylipun saamisesta juuri tuohon otteluun.

Kilpailuviraston mukaan liiton tarjoamia vaihtoehtoja hankkia pääsylippuja ei voida pitää kilpailunrajoituslain kannalta ilmeisen kohtuuttomina. Kilpailuvirasto ei katsonut aiheelliseksi ryhtyä tapauksessa enempiin toimenpiteisiin sen jälkeen, kun Suomen Jääkiekkoliitto oli ilmoittanut muuttavansa pääsylippujen myyntiä koskevaa markkinointiaan.

 

Päätös 624/61/2000, 27.2.2003

Raviohjastajien hintayhteistyö lainaohjastuksen ajopalkkioiden määräytymisperusteissa

Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry oli pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään raviohjastajien palkkionkorotusta. Korotus koski ns. lainaohjastuksen ajopalkkioita. Lainaohjastuksessa raviohjastaja ohjastaa muuta kuin valmennuksessaan olevaa hevosta.

Suomen Ravivalmentajat ry:n jäsentiedotteen liitteenä olleessa tiedotteessa 22.5.2000 yhdistyksen jäsenenä olevat kymmenen ohjastajaa olivat ilmoittaneet siirtyvänsä lainaohjastuksen ajopalkkioiden laskutuksessa yleiseurooppalaiseen käytäntöön. Aiemman laskutuskäytännön mukaisesti ohjastaja laskutti hevosenomistajalta joko kiinteän 100 markan ns. penkkirahan tai prosenttiosuuden palkintosummasta (yleensä 10–15 %), riippuen siitä, kumpi oli suurempi. Ohjastajien tiedotteessa todettiin, että ajopalkkion laskutukseen lisätään 1.7.2000 alkaen aina ns. penkkiraha riippumatta kilpailumenestyksestä.

Tiedotteessa kehotettiin niitä ohjastajia, jotka haluavat nimensä liitettävän tiedotteeseen, ottamaan yhteyttä Suomen Ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtajaan. Hevosurheilu-lehden 21.6.2000 ilmestyneessä numerossa ilmoitettiin lainaohjastajien muuttuneesta laskutuksesta. Lehdessä viitattiin tiedotteeseen, jonka oli allekirjoittanut 31 ohjastajaa.

Kilpailuvirasto katsoi, että raviohjastajia voidaan pitää kilpailunrajoituslain tarkoittamina elinkeinonharjoittajina ja heihin voidaan siten soveltaa kilpailunrajoituslain määräyksiä.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 momentin mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita. Kilpailuvirasto katsoi raviohjastajien yhteisten tiedotteiden osoittavan, että ohjastajien kesken oli sovittu ajopalkkioiden suuruudesta ja niiden määräytymisperusteista. Toimintaa oli siten pidettävä kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 momentin kiellon rikkomisena.

Kilpailuvirasto katsoi, että palkkionkorotusten kokonaisvaikutus suhteessa palkintosummien suuruuteen ja hevosten ylläpitokustannuksiin oli vähäinen. Kilpailuvirasto piti raviohjastajien hintayhteistyötä kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettavana vähämerkityksellisenä kilpailunrajoituksena eikä siksi ryhtynyt asiassa enempiin toimenpiteisiin. Kilpailuvirasto voi kuitenkin ottaa asian uudelleen käsittelyyn, mikäli hintayhteistyötä jatketaan tai laajennetaan.