Pekka Ilmivalta

 

Asianajaja Pekka Ilmivalta

Yhdistyksen hallituksen jäsenen vastuu urheilijoiden eläketurvan laiminlyönnistä

 

 

Kymmenen Kalpa-Kuopio ry:n (jäljempänä Kalpa) kanssa pelikausina 1997-98 ja 1998-99 työsuhteessa ollutta jääkiekkoilijaa vaati Kuopion käräjäoikeudelle osoitetussa haastehakemuksessaan, että Kalpan hallituksessa kaudella 1998-99 toimineet jäsenet velvoitetaan henkilökohtaisesti korvaamaan pelaajille pakollisen eläketurvan laiminlyönnistä aiheutuneen yhteensä noin 17.000 euron suuruisen vahingon.

 

Pelaajien vaatimus perustui ensisijaisesti yhdistyslakiin ja toissijaisesti vahingonkorvauslain (jäljempänä VahL) 5 luvun 1 §:ään.

 

Jutun tosiseikat

 

Esitetyn näytön perusteella Kuopion käräjäoikeus totesi Kalpan muutoin kuin tilapäisesti laiminlyöneen urheilijoiden eläketurvan ja tapaturmaturvan järjestämisestä annetun asetuksen (537/1995 ja 1.7.1998 alkaen 275/1998, jäljempänä UrhA) mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa. Laiminlyönnin takia kantajille ja muillekin Kalpan pelaajille kertyvä eläke oli jäänyt olennaisesti pienemmäksi kuin asetuksessa ja pelaajien sopimuksissa on edellytetty.

 

Kuopion käräjäoikeus katsoi, että Kalpan hallitus oli ollut täysin tietoinen vakuutusmaksujen laiminlyönnin merkityksestä pelaajien eläkkeiden kertymättä jäämisen suhteen. Käräjäoikeuden mukaan vakuutusmaksujen maksamatta jättäminen oli ollut tietoista ja se oli jatkunut pitkään yhdistyksen ylivelkaisuuden koko ajan lisääntyessä. Yhdistyksen maksuvaikeudet eivät käräjäoikeuden mukaan olleet peruste vastuusta vapautumiselle.

 

Kuopion käräjäoikeus katsoi edelleen, että vakuutusmaksujen laiminlyömistä voitiin pitää tuottamuksellisena tekona ja että laiminlyönnistä oli aiheutunut kantajille vaaditun suuruinen varallisuusvahinko.

 

 

Tosiseikkojen oikeudellinen arviointi

 

Vastuu yhdistyslain perusteella

 

Yhdistyslain 35 §:ssä yhdistyksen hallituksen jäsenille on asetettu huolellisuusvelvollisuus, jonka mukaan yhdistyksen hallituksen on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita.

 

Yhdistyslain 39 §:n mukaan hallituksen jäsen ja yhdistyksen toimihenkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut yhdistykselle. Yhdistyksen jäsenelle tai ulkopuoliselle aiheutuneesta vahingosta hallituksen jäsen voi joutua vastuuseen, jos vahinko on aiheutettu yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjen vastaisella toiminnalla.

 

Yhdistyslain 39 §:n säännöstä koskevissa esitöissä (HE 64/1988, s. 61) todetaan, että

 

”Säännöksessä tarkoitettuna tämän lain rikkomisena voitaneen yleensä pitää myös sitä, että hallitus laiminlyö 35 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa hoitaa yhdistyksen asioita huolellisesti lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaisesti. Näin ollen korvausvastuu saattaa seurata myös muun lain pakottavan säännöksen rikkomisesta, jos hallitus samalla on laiminlyönyt edellä sanotun huolellisuusvelvollisuutensa noudattamisen.”

 

Esitöiden mukaan yhdistyksen hallituksen jäsenellä voidaan katsoa olevan laaja huolellisuusvelvollisuus.

 

Kuten edellä on esitetty, käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että vastaajat ovat Kalpan hallituksen jäseninä tuottamuksellisella toiminnallaan laiminlyöneet työeläkelain ja UrhA:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa. Laiminlyönnistä on aiheutunut kantajille vahinkoa.

 

Kuopion käräjäoikeus tulkitsi yhdistyslakia ja sen esitöitä niin, ettei yhdistyksen hallituksen jäsenen vastuuta ole huolellisuusvelvollisuudesta huolimatta haluttu ankarammaksi kuin osakeyhtiö hallituksen jäsenen vastuu on ulkopuoliselle aiheutuneesta vahingosta. Käräjäoikeuden mukaan hallituksen jäsenten aseman ja tosiasiallisen huolellisuusvelvoitteen tulee olla sama yhteisömuodosta riippumatta.

 

Koska osakeyhtiön hallituksen jäsenillä ei käräjäoikeuden mukaan olisi vastaavassa tilanteessa henkilökohtaista vastuuta ja koska kantajille aiheutunutta vahinkoa ei ole aiheutettu yhdistyslakia tai yhdistyksen sääntöjä rikkomalla, käräjäoikeus katsoi, etteivät vastaajat ole yhdistyslain perusteella vastuussa kantajille aiheutuneesta vahingosta.

 

Vastuu VahL:n 5 luvun 1 §:n perusteella

 

Käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että vastaajat ovat tuottamuksellisella toiminnallaan aiheuttaneet kantajille varallisuusvahingon.

 

VahL:n 5 luvun 1 §:n mukaan puhtaan varallisuusvahingon korvausvelvollisuuden toteutuminen edellyttää tuottamuksen lisäksi rangaistavaksi säädettyä tekoa, julkisen vallan käyttöä tai muita erittäin painavia syitä.

 

Kantajat eivät väittäneet vastaajien toimineen rangaistavalla tavalla. Sen sijaan he vetosivat vakuuttamisvelvollisuuden osalta raskauttavina tekijöinä seuraaviin seikkoihin:

 

- Vakuutusvelvollisuus oli laiminlyöty kahdelta vuodelta lähes kokonaan. Tänä aikana Kalpa oli solminut uusia työsopimuksia sekä vanhojen että uusien pelaajien kanssa. Aikaisemmista laiminlyönneistä huolimatta pelaajia ei oltu informoitu asiasta eikä myöskään siitä, että maksujen viivästyminen vaikuttaa haitallisesti eläkkeiden kertymiseen.

 

- Kantajilla ei ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta selvittää heille kertyvän eläkkeen määrää.

 

- Kalpa oli koko SM-liigaa koskeneen sopimuksen perusteella 1.5.1998 lähtien pidättänyt kantajien palkasta yhden (1) prosentin eläkevakuutusmaksujen maksamiseksi. Maksuosuuden pidätyksen taustalla oli se, että työnantaja suorittaa maksut keskitetysti työntekijöiden eli pelaajien puolesta.

 

Pelaajien näkemyksen mukaan tämä maksuosuus oli kuulunut lähtökohtaisesti heille, minkä takia työnantajan voitiin katsoa olevan luottamusasemaan rinnastettavassa asemassa työntekijöihin nähden. Tämän takia työnantajan olisi tullut toimia erityisen huolellisesti sen varmistamiseksi, että työntekijöiltä pidätetyt varat päätyvät sovittuun kohteeseen eli vakuutuksenantajalle.

 

Koska kaikkien kantajien eläkettä ei oltu maksettu edes pidätettyä maksuosuutta vastaavalla määrällä, pelaajat vetosivat tältä osin erityisen painaviin syihin.

 

- Koska urheilijoiden eläke toteutetaan TEL:n ulkopuolisella järjestelyllä, eläketurvakeskus ei turvaa urheilijoita työnantajan laiminlyödessä eläketurvan järjestämisen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ilman yhdistyksen hallituksen jäsenten vastuuta urheilijat eivät työnantajan ajautuessa konkurssiin saa lainkaan eläkettä siltä ajalta, kun eläkevakuutusmaksut on laiminlyöty. Koska urheilijoiden eläkkeen kertyminen riippuu suoraan eläkevakuutusmaksujen maksamisesta, hallituksen huolellisuusvelvollisuuden on pelaajien mielestä oltava normaalia ankarampi.

 

- Vastaajat olivat laiminlyöneet tiedottaa pelaajia vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnistä.

 

Kuopion käräjäoikeus päätyi ratkaisussaan kuitenkin kantajien käsityksestä poikkeavalle kannalle ja katsoi, ettei vastaajien vahingonkorvausvastuun perusteeksi ole olemassa erittäin painavia syitä. Käräjäoikeus perusteli kantaansa suhteellisen lyhyesti menetysten pienuudella sekä sillä, ettei Kalpan konkurssi ja sitä kautta vahingon aiheutuminen kantajille ollut ollut väistämätöntä.

 

Käsittely jatkuu Itä-Suomen hovioikeudessa

 

Kantajat ovat hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon saattamalla asian Itä-Suomen hovioikeuden käsiteltäväksi.