Olli Rauste

 

VT, LL.M. OLLI RAUSTE

VÄLIMIEHENÄ SALT LAKE CITYN TALVIOLYMPIALAISISSA

  

Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin (Court of Arbitratin for Sport, jäljempänä "CAS") on saavuttanut vakiintuneen aseman kansainvälisten arvokilpailujen riidanratkaisijana. Salt Lake Cityn talviolympialaisissa helmikuussa CAS käsitteli seitsemän riitatapausta, joukossa myös kaukalopikaluistelun kultamitali.

 

CAS:n syntyhistoria juontaa vuoteen 1981 ja Baden Badenissa pidettyyn KOK:n yleiskokoukseen. KOK:n uusi puheenjohtaja Juan Antorio Samaranch halusi perustaa urheilulle oman tuomioistuimen, jotta vältyttäisiin urheiluriitojen käsittelyltä kansallisissa tuomioistuimissa ja negatiiviselta julkisuudelta.

 

Vuosien saatossa huomattiin, että riitatapauksia syntyy poikkeuksellisen paljon suurten arvokilpailujen kuten olympiakisojen yhteydessä. Arvokisojen yhteydessä joudutaan monesti hyvin nopeasti ratkaisemaan, onko jollakin urheilijalla tai joukkueella oikeus osallistua kilpailuun vai ei. Oli selvästi olemassa tilaus puolueettomalle pikatuomioistuimelle, joka ratkaisisi tämäntyyppiset kiistat paikan päällä kisakaupungissa nopeasti ja tehokkaasti ilman, että urheilijoiden pitäisi turvautua paikallisen siviilituomioistuimen apuun.

 

Niin syntyi CAS:n Ad Hoc -divisioona. Vuodesta 1996 lähtien CAS on lähettänyt arvokilpailujen kisakaupunkiin omat välimiehensä, joilla on velvollisuus olla käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa koko kisojen ajan.

 

Ensimmäinen CAS:n Ad Hoc -divisioona koottiin Atlantan olympialaisiin 1996. Siellä CAS ratkaisi kuusi tapausta. Naganon talvikisoissa 1998 tapauksia oli viisi. Sydneyn kesäkisoissa 2000 tapausten määrä kasvoi 15:een. Salt Lake Cityssa välimiesten käsiteltäväksi tuli seitsemän riitaa.

 

Olympiakisojen lisäksi CAS on perustanut Ad Hoc -divisioonan myös brittiläisen kansainyhteisön kisoihin 1998 Kuala Lumpurissa ja 2002 Manchasterissa, sekä jalkapallon EM-kisoihin 2000 Belgiassa ja Hollannissa.

 

Ad Hoc -divisioonien jäsenet valitaan CAS:n noin 180 lakimiestä käsittävältä välimiesten listalta. Valinnan suorittaa CAS:n toiminnan hallinnoimisesta vastaava International Council of Arbitration for Sport (ICAS).

 

Salt Lake Cityyn valituiksi tulivat Massimo Coccia Italiasta, Robert J. Ellicott Australiasta, Yves Fortier Kanadasta, Peter Leaver Englannista, Dirk-Reiner Martens Saksasta, Hans Nater Sveitsistä, Maidie Oliveau Yhdysvalloista, Olli Rauste Suomesta ja David Rivkin Yhdysvalloista. Presidenttinä toimi eläkkeellä oleva Intian korkeimman oikeuden presidentti Raghuandan S. Pathak. Suurimmalla osalla välimiehistä oli asianajajatausta, mutta mahtuipa joukkoon myös Australian entinen oikeusministeri, italialainen professori sekä Englannin jalkapalloliigan entinen toimitusjohtaja.

 

Tuomioistuimella

mittava organisaatio

 

Kokonaisen tuomioistuimen perustaminen olympiakisojen isäntäkaupunkiin vaatii CAS:n toimistolta melkoisesti järjestelyjä. CAS:n käyttöön oli vuokrattu tilava toimistohuoneisto aivan Salt Lake Cityn keskustasta mormonitemppeliä vastapäätä. Yksi huoneista oli varusteltu oikeuden istuntosaliksi huippumoderneine mikrofoneineen ja simultaanitulkkauslaitteineen.

 

CAS:n toimistoa pyörittämään oli valjastettu seitsemän hengen organisaatio. Pääsihteeri Matthieu Reebillä oli apunaan avustava lakimies Ousmane Kane, toimistosihteeri Lise Narbel, kaksi yhdysvaltalaisesta asianajotoimistosta "lainattua" sihteeriä sekä yksi saksalainen ja yksi kanadalainen oikeustieteen opiskelija.

 

Tuomioistuimen käyttöön oli etukäteen varattu tulkkeja siltä varalta, että asianosaiset tai todistajat eivät osaisi puhua tuomioistuimen käsittelykieliä englantia tai ranskaa. Korean kielen tulkille tulikin käyttöä kisojen viimeisessä oikeustapauksessa.

 

Utahin osavaltion asianajajayhdistykseltä oli etukäteen tiedusteltu vapaaehtoisia asianajajia, jotka olisivat valmiita edustamaan asianosaisia CAS:n istunnoissa pro bono -periaatteella ilman palkkiota. Vapaaehtoisia ilmoittautui yli kolmekymmentä, joista haastattelujen jälkeen alle 20 hyväksyttiin juttujen asianosaisille jaetulle listalle.

 

Yksittäisen asian käsittely CAS:n Ad Hoc -divisioonassa on tehty mahdollisimman joustavaksi. Asianosaisen pitää toimittaa CAS:n toimistoon ainoastaan lyhyt valituskirjelmä perusteluineen saadakseen juttunsa vireille. CAS:n toimistohenkilökunta määrittelee sen jälkeen jutun asianosaiset, pyytää heiltä vastineet ja määrää suullisen käsittelyn ajankohdan.

 

Päätös annettava

24 tunnissa

 

Leimaa-antavaa kaikelle Ad Hoc -divisioonan toiminnalle on 24 tunnin sääntö. CAS:n on pääsääntöisesti annettava ratkaisunsa 24 tunnin kuluessa siitä, kun valittaja on toimittanut valituskirjelmänsä CAS:n toimistoon [1].

 

Käytännössä tämä aikarajoitus johti siihen, että suulliset käsittelyt järjestettiin poikkeuksetta öisin. Valituskirjelmät jätettiin CAS:n toimistoon yleensä virka-aikana. Vastine oli toimitettava iltaan mennessä, ja suullinen käsittely alkoi yleensä illalla kello 20 tai 21. Istuntoa jatkettiin niin kauan kunnes kaikki osapuolet olivat saaneet sanoa sanottavansa. Pisimmillään istunnot jatkuivat aamuyölle saakka.

 

Päätöksen sisältö saatettiin julistaa yöllä suullisen käsittelyn ja välimiesten neuvottelun jälkeen. Vaikeammissa tapauksissa välimiehet kävivät välillä hotellillaan nukkumassa lyhyet yöunet ja palasivat sitten aamiaispöydästä CAS:n toimistolle muotoilemaan päätöstä.

 

Kuhunkin juttuun nimettiin kolme välimiestä Ad Hoc -divisioonan yhdeksän välimiehen listalta. Valinnan suoritti presidentti Pathak, joka ei muutoin itse osallistunut asioiden ratkaisemiseen. Välimiesten esteettömyyttä arvioitaessa otettiin huomioon muun muassa maa- ja urheilulajisidonnaisuudet. CAS:n yhdysvaltalaiset välimiehet jäivätkin lähes työttömiksi, koska melkein jokaisessa ratkaistavassa asiassa joku amerikkalaisurheilija olisi ollut ainakin välillisenä hyötyjänä tai häviäjänä.

 

Välimiehet saivat liikkua kisakaupungissa ja kisojen suorituspaikoilla vapaasti, mutta matkapuhelinta oli kannettava mukana koko ajan. Hälytyksen tullessa CAS:n toimistossa oli oltava kahden tunnin varoitusajalla.

 

Suullisia käsittelyjä leimasi tietty amerikkalaisuus. Välillä tulivat mieleen television lakisarjat, kun kuunteli paikallisten asianajajien värikkäitä puheenvuoroja.

 

Asianosaiset olivat edustettuina suullisissa käsittelyissä poikkeuksetta monilukuisilla delegaatioilla. Huippuna oli kaukalopikaluistelun kultamitalia koskenut juttu, jossa CAS:n istuntosaliin ahtautui iltayöllä kaikkiaan 46 henkeä asianosaiset, todistajat, asiamiehet, välimiehet ja tulkit mukaan lukien. Kun käsittely kello 01.30 päättyi, oli Korean television kuvausryhmä vielä kadulla CAS:n toimiston edessä tekemässä haastattelua korealaisista.

 

Prusisin tapauksesta

lentävä lähtö

 

CAS:n toiminta Salt Lake Cityssä sai lentävän lähdön, kun jo ennen kisojen alkamista CAS sai ratkaistavakseen "korkean profiilin" tapauksen[2]. KOK:n hallitus päätti juuri ennen kisoja, ettei se hyväksy latvialaisen kelkkailijan Sandis Prusisin ilmoittautumista kisoihin, vaikka Prusisin dopingista saama kilpailukielto oli juuri päättynyt kisojen alla.

 

KOK:n päätös oli vastareaktio kansainväliselle kelkkailuliitolle. Liitto oli antanut Prusisille nandrolonin käytöstä vain kolmen kuukauden kilpailukiellon, vaikka liiton omien sääntöjen mukaan minimirangaistus olisi ollut kaksi vuotta. KOK halusi päätöksellään osoittaa tiukkaa linjaa suhteessa dopingin käyttäjiin.

 

Vain juridiikkaan päätöksensä perustava CAS joutui kuitenkin heti ensimmäisessä päätöksessään jyräämään KOK:n hallituksen yli. Urheilun kansainväliset säännöt eivät nykymuodossaan tunne mekanismia, jolla KOK tai jokin muu valvova elin voisi muuttaa kansainvälisen lajiliiton antamaa kilpailukieltopäätöstä. Kilpailukieltopäätökset kuuluvat lajiliittojen itsemääräämisoikeuden piiriin. Urheilijalla on CAS:n mukaan perusteltu syy odottaa saavansa jälleen osallistua kilpailuihin, kun hän on kärsinyt hänelle määrätyn rangaistuksen. KOK:n hallituksen päätös evätä Prusisin osanotto olympialaisiin vielä kilpailukiellon kärsimisen jälkeenkin olisi käytännössä merkinnyt kaksoisrangaistusta samasta teosta. Niinpä CAS kumosi KOK:n hallituksen päätöksen ja päätti, että Prusis saa osallistua kisoihin.

 

Kaksi CAS:n käsittelemää tapausta koski lajikohtaisten urheilijakiintiöiden täyttämistä[3]. Sekä freestyle-hiihdossa että kelkkailussa lajikohtaisiin osanottajakiintiöihin oli jäänyt muutama vapaa paikka, kun osanottoon oikeutettuja urheilijoita oli jäänyt pois kisoista. Listalla "seuraavina" olevat urheilijat pyrkivät pääsemään näille vapaaksi jääneille paikoille CAS:n kautta. Kummassakaan tapauksessa urheilija ei onnistunut pyrkimyksessään. CAS katsoi, ettei lajiliitolla ole mitään velvollisuutta valita kisoihin uusia urheilijoita, jos joku alun perin osanottoon oikeutettu on jäänyt pois.

 

CAS:n toimivallasta

tulkintaongelmia

 

Kolmas samantyyppinen tapaus tyssäsi CAS:n toimivallan puuttumiseen[4]. Alkujaan italialainen alppihiihtäjä oli siirtynyt edustamaan piskuista Grenadaa ja yritti päästä mukaan kisoihin uuden kotimaansa edustajana. Grenadan olympiakomitea ei kuitenkaan ollut lähettänyt kisoihin lainkaan joukkuetta. Urheilija haki osanotto-oikeutta CAS:lta.

 

CAS:n sääntöjen mukaan edellytyksenä asian käsittelemiselle on se, että urheilija on ilmoitettu kisoihin virallisella ilmoittautumislomakkeella, johon sisältyy välityslauseke CAS:n hyväksi[5]. Grenadan olympiakomitea ei ollut ilmoittanut kyseistä urheilijaa kisoihin, joten häneltä puuttui kansallisen olympiakomitean allekirjoittama ilmoittautumislomake. Näin CAS jätti jutun tutkimatta.

 

Kisojen loppukokouksessa CAS:n välimiesten kesken käytiin keskustelua siitä, että CAS:n toimivaltaa koskeva sääntöpykälä ei ole nykymuodossaan täysin yksiselitteinen. Ad Hoc -divisioonien toimivaltapykälä onkin parhaillaan uudelleen harkittavana CAS:n säännöt vahvistavassa ICAS:ssa. Ongelmana on se, ettei toimivaltaa haluta toisaalta muotoilla myöskään niin laajaksi, että kuka tahansa olympialaisiin haluava urheilija voisi vaatia osanotto-oikeutta CAS:ssa. Niin avoin toimivallan määrittelytapa voisi tuoda CAS:iin juttujen tulvan.

 

Taitoluistelujupakassa

turvaamistoimi

 

Kisojen loppuvaiheissa CAS pääsi ratkaisemaan vielä kahta paljon julkisuutta osakseen saanutta tapausta. Taitoluistelun pariluistelujupakan käydessä kuumimmillaan Kanadan olympiakomitea jätti CAS:lle turvaamistoimihakemuksen, jolla haluttiin estää pariluistelun arvostelutuomareita poistumasta Salt Lake Cityn alueelta, ennen kuin heitä on kuultu todistajina mahdollisessa oikeudenkäynnissä[6]. Kisakaupungissa kiersi huhu, että osa tuomareista oli jo poistunut tai kiireen vilkkaa poistumassa maasta kesken kisojen.

 

CAS:n amerikkalaisjäsenen selvitettyä paikallista prosessilainsäädäntöä lopputulemana oli, että tämäntyyppiseen hakemukseen tulisi soveltaa Yhdysvaltain lakia. Yhdysvaltain laki salli myös välimiesoikeuden antaa kerrotunlaisia turvaamistoimimääräyksiä vastaisen todistelun turvaamiseksi tulevassa oikeudenkäynnissä. Niinpä CAS päätti, että pariluistelun arvostelutuomarien on pysyttävä Salt Lake Cityssa CAS:n käytettävissä siihen saakka, kunnes arvostelun oikeellisuus on ratkaistu.

 

Jupakka laukesi kuitenkin KOK:n päätökseen antaa kultamitali myös kilpailussa toiseksi jääneelle kanadalaisparille. Näin ollen mitään varsinaista "pääkäsittelyä" ei asiassa koskaan järjestetty.

 

Kisojen loppuhuipentumana CAS pääsi päättämään myös yhden kultamitalin kohtalosta[7]. Kaukalopikaluistelussa ensimmäisenä maaliin tullut korealaisluistelija oli heti maaliintulon jälkeen hylätty amerikkalaisluistelijan estämisen vuoksi. Korean olympiakomitea valitti hylkäämisestä CAS:iin ja vaati kultamitalia korealaiselle.

 

CAS totesi, ettei erotuomarien kentällä tekemien ratkaisujen uudelleenarviointi kuulu CAS:n toimivaltaan, ellei voida osoittaa, että erotuomareiden toimintaan olisi vaikutettu esimerkiksi lahjonnalla tai jollakin muulla epäasiallisella tavalla. Koska mitään viitteitä tällaisesta ei ollut, CAS hylkäsi valituksen.

 

Seitsemännessä CAS:n käsittelemässä tapauksessa oli kysymys siitä, ovatko FIS:n jakamat alppilajien FIS-pisteet lajikohtaisia vai oikeuttavatko jossakin yksittäisessä lajissa saadut pisteet osallistumaan myös toiseen lajiin[8].

 

Rodeotapaus

hauska välipala

 

Aina CAS:n työskentely ei ollut haudanvakavaa. Paikallinen eläinsuojeluyhdistys jätti kisojen aikana CAS:lle vaatimuksen siitä, että kisojen järjestelytoimikunnan kisojen kutsuvieraille järjestämät rodeoesitykset pitäisi kieltää eläinrääkkäyksenä. Koomiseksi vaatimuksen teki se, että CAS:n välimiehet oli itse kutsuttu seuraamaan samaista rodeota vain kaksi päivää myöhemmin.

 

Ad Hoc -divisioonan presidentti säästi välimiehet ilmeiseltä esteellisyysongelmalta antamalla prosessipäätöksen, jonka mukaan CAS ei ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa. Perusteluna oli se, ettei rodeo kuulu olympiakisojen ohjelmaan.

 

Sydneyn kesäolympialaisissa CAS:n Ad Hoc -divisioonan antamien päätösten lopullisuus kyseenalaistettiin kahdessakin eri tapauksessa, kun jutun hävinnyt asianosainen yritti saattaa asian uudelleen siviilituomioistuimen käsiteltäväksi. Sekä australialainen hovioikeus[9] että Sveitsin korkein oikeus kuitenkin vahvistivat, että CAS:n Ad Hoc -divisioona on pätevä välitystuomioistuin, jonka päätösten oikeellisuutta ei enää voi uudelleen riitauttaa yleisessä tuomioistuimessa[10]. Jälkimmäinen tapaus päätyi Sveitsin korkeimpaan oikeuteen sen vuoksi, että Ad Hoc -divisioonan toimintasäännöissä CAS:n sijaintipaikaksi on aina määritelty Sveitsi, vaikka yksittäisten juttujen käsittely tapahtuisikin välillä maapallon toisella puolella.

 

CAS:n päätökset

hyväksyttiin

 

CAS:n toiminta nautti Salt Lake Cityssa kaiken kaikkiaan suurta arvostusta. Vaikka jotkin päätöksistä, erityisesti latvialaisen kelkkailijan tapaus, herättivätkin kisakaupungissa runsaasti keskustelua ja julkista huomiota, CAS:n antamat päätökset hyväksyttiin ja CAS:n päättämää lopputulosta kunnioitettiin kaikissa tapauksissa.

 

CAS:n toiminnan arvostus näkyi myös siinä, että CAS:n välimiehillä oli kisoissa lähestulkoon samat edut kuin KOK:n jäsenillä. CAS:n akkreditointikortilla avautuivat kisapaikoilla kaikki ovet aina urheilijoiden pukukoppeja myöten. Pääsivätpä CAS:n välimiehet jopa antoisalle tutustumiskäynnille kisojen viralliseen doping-laboratorioon.

Välimiehillä oli myös oikeus tilata käyttöönsä oma auto kuljettajineen. Majoituspaikkana toimi samainen Little America-hotelli, jossa KOK:n jäsenet olivat majoittuneina.

 

Kisapaikoilla CAS:n välimiehet kuuluivat ns. Olympic Familyyn, jonka jäsenet pääsivät nauttimaan VIP-tilojen antimista muun muassa kuninkaallisten, takavuosien urheilusankareiden ja Suomen presidentin seassa.

 

Pääseminen välimieheksi olympialaisten kaltaiseen suurtapahtumaan oli kaiken kaikkiaan upea kokemus. Kyseessä oli "once in a lifetime" -elämys, jonka veroista pohjoiskarjalaisesta pikkukaupungista alkujaan lähteneen suunnistajan elämään tuskin kovin montaa osuu.

[1]Ks. Arbitration Rules for the XIX Olympic Winter Games in Salt Lake City, Article 18, joka kuuluu seuraavasti: "The Panel shall give a decision within 24 hours of the lodging of the application. In exceptional cases, this time limit may be extended by the President of the ad hoc Division if circumstances so require."

[2] CAS OG 02/001 Sandis Prusis ja Latvian OC vs. IOC. Osa CAS:n Ad Hoc -divisioonan päätöksistä on julkaistu CAS:n internetsivulla www.tas-cas.org.

[3] CAS OG 02/002 Canadian OA vs. FIS ja CAS OG 02/005 Troy Billington vs. FIBT.

[4] CAS OG 02/003 Gaia Bassani-Antivari vs. IOC.

[5] Ks. Arbitration Rules for the XIX Olympic Winter Games in Salt Lake City, Article 1, joka kuuluu seuraavasti: "The purpose of the present Rules is to provide, in the interests of the athletes and of sport, for the resolution by arbitration of any disputes covered by Rule 74 of the Olympic Charter and by the arbitration clause inserted in the entry form for the Olympic Games (the "OG"), insofar as they arise in the host country of the OG between 1 February 2002, and 24 February 2002."

[6] CAS OG 02/004 Canadian OA vs. ISU.

[7] CAS OG 02/007 Korean OC vs. ISU.

[8] CAS OG 02/006 New Zealand OC vs. SLOC.

[9] New South Wales Court of Appeal:in tuomio on julkaistu teoksessa Matthieu Reeb (ed.): Digest og CAS Awards II 1998-2000 s. 783-807.

[10] CAS:n omien sääntöjen mukaan päätökset ovat lopullisia. Ks. Arbitration Rules for the XIX Olympic Winter Games in Salt Lake City, Article 21, jonka mukaan "The decision is enforceable immediately and may not be appealed against or otherwise challenged."