Kari Ketven

 

KARI KETVEN

AMMATTIURHEILIJOIDEN JA MUIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN TAPATURMATURVAN LAAJUUDESTA

 

1.      Johdanto

 Seuraavassa esityksessä verrataan tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturmaturvan laajuutta ammattiurheilijoiden tapaturmaturvaan. Tapaturmavakuutuslain mukaiseen työtapaturman käsitteeseen ja näistä työtapaturmista maksettaviin korvauksiin perehdytään esityksessä verraten laajasti, koska niistä pystytään saamaan johtoa myös ammattiurheilijoiden tapaturmaturvaan. Mitä tässä esityksessä todetaan työtapaturman käsitteestä ja tapaturmakorvauksista, voidaankin katsoa koskevan soveltuvin osin myös ammattiurheilijoita. Tässä kirjoituksessa ei tarkastella lainkaan ammattitauteja, koska ammattiurheilijoiden tapaturmaturva ei niitä kata.

 

2. Tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturmaturvan ja ammattiurheilijoiden tapaturmaturvan laajuudesta

 

2.1. Yleisesti tapaturman käsitteestä

 

Tapaturman käsitettä ei ole määritelty tapaturmavakuutuslaissa. Asiaa koskevasta laajasta oikeuskäytännöstä voidaan kuitenkin poimia tiettyjä kriteerejä, joita tapaturmalta yleensä edellytetään. Tapaturman tulee näiden edellytysten mukaan olla äkillinen, ennalta arvaamaton ja ulkoisen tekijän aiheuttama tapahtuma, joka tapahtuu kohteena olevan henkilön tahdosta riippumatta.[1] Tyypillisiä tapaturmia ovat esimerkiksi kompastumiset ja liukastumiset. Ammattiurheilijoiden osalta tapaturman käsite on vastaava kuin muissa työtapaturmissa.

 

Työhön kuuluu yleensä aina tietty tapaturmariski. Tästä huolimatta työtapaturman tulee silti tapahtua edellä mainitulla tavalla odottamatta. Työtapaturmasta on kyse myös silloin, kun työntekijä on omalla toiminnallaan myötävaikuttanut tapaturman syntyyn. Sisäisestä syystä syntyneet vammat eivät täyty korvattavan vamman edellytyksiä. Tällaisia korvattavuuden ulkopuolelle jääviä vammoja ovat esimerkiksi työliikkeen tai tapaturman yhteydessä ilmenneet akillesjänteen repeämät, jotka eivät ole tuon tapahtuman vaan aiemman rappeuman aiheuttamia.[2]

 

Tapaturma –käsitteen tulkinta aiheuttaa ongelmia, jos työntekijä loukkaantuu sairauskohtauksen seurauksena työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Tapaturman alkusyynä on sisäinen tekijä eli sairauskohtaus, mutta oikeuskäytännössä on tästä sairauskohtauksesta johtunutta loukkaantumista pidetty työtapaturmana ja loukkaantumisesta aiheutuvat kulut korvataan tapaturmavakuutuksesta. Tapahtuman syynä olleen sairauden hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia ei sen sijaan korvata. Esimerkin tässä mainitusta tilanteesta muodostaa KKO:ssa ratkaistavana ollut tapaus KKO: 1982-II-3:

 

Ollessaan palaamassa työpaikalta asuntoonsa työntekijä oli ilman ulkoista aihetta saamansa sairauskohtauksen johdosta menettänyt ohjaamansa auton hallinnan ja auton suistuessa tieltä saanut vammoja. Vahingoittuminen katsottiin työmatkalla sattuneeksi työtapaturmaksi ja sen johdosta määrättiin suoritettavaksi lainmukainen korvaus.

 

 

2.2. Mikä on tapaturmavakuutuslain mukainen työtapaturma ja mikä on ammattiurheilijoiden työtapaturma?

 

2.2.1.                 Lähtökohta tapaturmavakuutuslain mukaiselle työtapaturmalle

 

Työtapaturma määritellään tapaturmavakuutuslaissa tapaturmaksi, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää:

1)     työssä;

2) työstä johtuvissa olosuhteissa:

     a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella;

     b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päin vastoin; tai

     c) hänen ollessaan työnantajan asioilla; tahi

3) hänen yrittäessään varjella tai pelastaa työnantajansa omaisuutta tahi, työtoimintansa yhteydessä, ihmishenkeä.

 

Tämän esityksen kannalta on tarpeen tarkastella lähemmin näistä kahta ensimmäistä vaihtoehtoa.

 

2.2.1.1. Milloin tapaturma on sattunut työssä?

 

Tapaturman sattuessa työntekijän tehdessä työtään, katsotaan yleensä kyseessä olevan selvä työtapaturma. Työn käsite on sinällään melko joustava ja se riippuu työn laadusta ts. toimistovirkailijan työ käsittää muun muassa työn työpaikalla, osallistumisen koulutustilaisuuksiin, kun taas metsurin työ koostuu muun muassa metsätöistä, koneiden korjaamisista ja palstan tarkistamisista. Työn käsitettä ei ole tässä yhteydessä sidottu ajan tai paikan suhteen. Työtapaturma voi siis yhtä hyvin sattua esimerkiksi varsinaisena työaikana kuin ylityössä ollessakin. Toisaalta taas, työtapaturmaksi ei katsota tapaturmaa, joka on kohdannut työntekijää, kun tämä on hoitanut omia asioitaan työaikana ja työnantajan luvallakin. Työtä voidaan myös suorittaa esimerkiksi kotona (ns. etätyö)[3] ja myös ulkomailla suoritettu työ kuuluu pääsääntöisesti suomalaisen tapaturmavakuutuslain piiriin.[4]

 

Tapaturmavakuutuksen kannalta työn käsitettä tarkasteltaessa ei ole tarpeenkaan vetää kovin tarkkaa rajaa työn ja muun toiminnan välille. Tämä johtuu siitä, että tapaturmavakuutuslaissa mainitut työstä johtuvat olosuhteet kuuluvat myös tapaturmavakuutuksen piiriin. 

 

 

2.2.1.2. Milloin tapaturma on sattunut työstä johtuvissa olosuhteissa?

 

Työstä johtuvat olosuhteet on yleisnimitys niille monenkirjaville tapahtumille, joissa sattuneet tapaturmat tulevat korvattavaksi työtapaturmina. Tällaiset korvattavaksi tulevat vahinkotapahtumat voivat lain mukaan sattua työpaikalla, työpaikkaan kuuluvalla alueella, työmatkalla tai työntekijän ollessa työnantajan asialla.

 

Työpaikalla sattuviksi tapaturmiksi katsotaan kaikki tapaturmat, jotka tapahtuvat liikuttaessa tai tehtäessä asioita työpaikalla työstä johtuvasta syystä. Esimerkin tähän liittyvästä rajanvedosta tarjoaa Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO:1978-II-121 ja KKO:1985-II-95.

 

Työntekijän, joka oli loukkaantunut työpaikalla leikitellessään, ei katsottu saaneen vammaansa työssä eikä työstä johtuvissa olosuhteissa.

 

Työntekijä oli ollessaan työnantajansa määräyksestä eräillä kursseilla vammautunut juodessaan virvoitusjuomaa pullosta, joka oli kolahtanut hänen hampaaseensa, niin että se oli katkennut. Tapaturman ei katsottu aiheutuneen tehtävien suorittamisesta johtuvista olosuhteista ja sen vuoksi korvausta ei määrätty suoritettavaksi tapaturmavakuutuksesta.

 

Myös ruokailu ja siihen liittyvät matkat katsotaan työstä johtuviksi olosuhteiksi vaikka työntekijä ruokailisi kotonaan tai työpaikan ulkopuolella.

 

Työmatkan katsotaan alkavan työntekijän sulkiessa kotinsa ulko-oven ja vastaavasti se myös päättyy kodin ulko-oven sulkemisella. Pääsääntöisesti työmatka kuljetaan lyhyintä reittiä kotiin, mutta myös säännöllisten ”reitiltä poikkeamisten”, kuten lasten hoidosta hakemisten ja kaupassa käyntien, aikana sattuneet tapaturmat katsotaan työtapaturmiksi. Sen sijaan, jos työntekijä työntekijän poikkeaa satunnaisesti omalle asialleen työmatkan yhteydessä, työmatkan katsotaan päättyvän tämän normaalilta työmatkareitiltä poikkeamisen alkaessa. Pysähdyksen ollessa lyhytkestoinen, työmatka jatkuu uudestaan palattaessa normaalille reitille. Pysähdyksen ollessa pidempikestoinen, ei työmatkan katsota jatkuvan poikkeamisen päättyessä.[5]

 

Työntekijän katsotaan olevan työnantajan asioilla tämän hoitaessa esimerkiksi työnantajan postiasioita työpaikan ulkopuolella. Tähän ryhmään kuuluvat myös erilaiset edustus- ja koulutustilaisuudet, ellei niitä katsota kuuluvan varsinaiseen työhön. Näiden osalta esiintyy käytännössä kuitenkin rajanveto-ongelmia vapaa-aikaan.[6]

 

Työstä johtuvat olosuhteet on käsitteenä tulkinnanvarainen ja antaa ratkaisijalle verraten laajan tulkintamahdollisuuden. Työelämän olosuhteiden muuttuessa, muuttuu myös työtapaturman käsite korvaus- ja oikeuskäytännössä. Työtapaturman suuntaan viittaavista seikoista voidaan yleisesti mainita seuraavia: tilaisuus, jossa tapaturma on virallisen ohjelman aikana sattunut, on työnantajan järjestämä, se pidetään työaikaan ja se on vaihtoehto työhön osallistumiselle.[7]

 

 

2.2.2.     Lähtökohta ammattiurheilijoiden työtapaturmalle

 

Lähtökohdan ammattiurheilijoiden tapaturmaturvan laajuuden tarkastelulle muodostaa urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain 2.1 §:

 

Tapaturmaturva sisältää korvauksen urheilijan vammasta, sairaudesta ja kuolemasta, joka on aiheutunut urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta.

 

Säännöksessä määritellään lain edellyttämän tapaturmaturvan sisältö. Tapaturmaturva siis kattaa urheilijan vamman, sairauden tai kuoleman, jotka ovat aiheutuneet urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta. Urheilemisella tarkoitetaan kilpailu- tai pelisuoritusten lisäksi myös ohjattua ja valvottua taikka harjoitusohjelman mukaista harjoittelua. Urheiluun välittömästi liittyvillä olosuhteilla puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi siirtymisiä kilpailu-, peli- ja harjoituspaikoille. Urheiluun välittömästi liittyviksi olosuhteiksi ei kuitenkaan lueta esimerkiksi urheilijan vapaa-ajaksi katsottavaa aikaa kilpailu-, peli- tai harjoitusmatkoilla. Turva kattaa ainoastaan tapaturman aiheuttamat vammat, joten ammattitaudit eivät kuulu turvan piiriin.[8]

 

 

2.3.               Työntekijän ja ammattiurheilijan pahoinpitely

 

Tapaturmavakuutuslaissa mainituissa olosuhteissa vamma tai sairaus, joka on aiheutunut työntekijälle pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta, korvataan myös työtapaturman tavoin. Pahoinpitelyn ei varsinaisesti katsota olevan tapaturma, koska se johtuu toisen henkilön tahallisesta teosta. Ennen nykyisen tapaturmavakuutuslain 4 a §:ää pahoinpitelyt kuitenkin korvattiin työtapaturmana, jos se johtui työstä. Nykyään siis korvattavia ovat työssä ja työstä johtuvissa olosuhteissa sattuneet pahoinpitelyt ja toisten henkilöiden muiden tahallisten tekojen aiheuttamat vammat tai sairaudet. Usein tällaiset pahoinpitelyt katsotaan työtapaturmiksi johtuen työntekijän työn luonteesta, jonka perusteella he saattavat joutua pahoinpitelyn kohteeksi. Tällaisiin tilanteisiin saattavat esimerkiksi joutua vahtimestarit, tarjoilijat, talonmiehet ja taksikuskit. Tärkeää on huomata, että työstä johtuva ja siis työtapaturmana korvattava pahoinpitely voi tapahtua myös työntekijän vapaa-ajalla.[9] Tällaisiin pahoinpitelyihin voidaan rinnastaa myös Korkeimman oikeuden tapauksen KKO:1980-II-133 mukainen tilanne:

Postitoimihenkilö A, joka oli työpaikallaan joutunut ryöstöyrityksen kohteeksi, oli kohta sen jälkeen alkanut saada ahdistus- ja pelkotiloja, joiden vuoksi hän oli ollut sairaslomalla. Koska nuo ahdistus- ja pelkotilat olivat syntyneet hänen toimestaan johtuvissa olosuhteissa, niitä pidettiin työtapaturman aiheuttamina, vaikkei A ollut ryöstöyrityksen yhteydessä saanut ulkonaisesti havaittavaa ruumiinvammaa.

 

Eräiden urheilumuotojen ominaispiirteisiin kuuluu kuitenkin toiseen urheilijaan kohdistuva fyysisen voiman käyttö ja erilaiset kamppailutilanteet. Tästä johtuen tapaturmaturva kattaakin myös asianomaiselle urheilumuodolle ominaisen voimankäytön seurauksena syntyneet vammat. Jos kyseessä on kuitenkin selkeästi toisen urheilijan vahingoittamiseen tähtäävä tahallinen teko, joka ao. urheilumuodon luonteenkin huomioon ottaen, mitä ilmeisimmin aiheuttaisi tekijälleen rikosoikeudellisen vastuun ja vahingonkorvausvelvollisuuden, ei tällainen vammautuminen kuulu turvan piiriin.[10] Seuraavat Korkeimman oikeuden tapaukset linjaavat osaltaan rajanvetoa vakuutuksesta korvattavien ja muiden pahoinpitelyjen välillä.[11]

 

B oli 2-3 sekuntia sen jälkeen, kun erotuomari oli viheltänyt jääkiekkopelin poikki, huitaissut jäällä maannutta vastapuolen pelaajaa A:ta mailalla päähän, jolloin A:n kolme hammasta oli irronnut. B:n katsottiin aiheuttaneen A:n vammat tahallaan, koska hänellä vihellyksen jälkeen oli ollut riittävä aika pelaamisen lopettamiseen ja hänen oli täytynyt käsittää, että vammojen aiheutuminen oli lyönnin varsin todennäköinen seuraus.

 

A oli jääkiekkopelissä lyönyt vastustajan pelaajaa B:tä poikittaisella mailalla niskaan niin, että B oli saanut aivotärähdyksen ja muita vammoja. Koska A:n teko ylitti pelitilanteessa tavanomaisen rajuuden ja voimankäytön rajat, hänen katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

 

 

2.4. Vamman tai sairauden paheneminen ja asetuksen mukaan työtapaturmina korvattavat, työssä syntyneet vammat

 

Työtapaturman seurauksena korvataan myös aikaisemmin saadun vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta.

 

Lisäksi työtapaturmina korvataan työntekijän edellä mainituissa olosuhteissa saama vamma, joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata ammattitautina. Mainittuja tilanteita koskevalla asetuksella työtapaturman käsitettä onkin laajennettu koskemaan myös sellaisia vammoja, jotka eivät ole syntyneet tapaturman aiheuttamina. Tällaisia vammoja ovat:

 

-         hiertymä tai hankauma

-         syövyttävän aineen aiheuttama vamma

-         terveydelle vaarallisten kaasujen hengittämisestä aiheutunut vamma

-         polvilumpion ja kyynärpään tulehdus, jos sen on aiheuttanut mainittujen kohtien jatkuva tai tavan takaa toistuva tai työntekijälle poikkeuksellinen puristus

-         ritisevä jännetupen tulehdus, jos se on aiheutunut tavan takaa toistuvan ja yksipuolisen tai työntekijälle oudon liikkeen suorittamisesta

-         työliikkeen / (ammattiurheilijoiden osalta urheilusuoritukseen liittyvän liikkeen) yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen siltä osin kuin se ei johdu muusta sellaisesta viasta, vammasta tai sairaudesta, josta tapaturmavakuutuslain mukaan ei suoriteta korvausta.

-         tavallisuudesta poikkeavan lämpötilan aiheuttama vamma, kuten paleltuminen ja auringonpistos

-         ilmanpaineen huomattavasta vaihtelusta syntynyt vamma

 

Myös ammattiurheilijoiden osalta tapaturman käsite kattaa edellä tarkastellut, lyhyehkönä aikana syntyneet vammat.

 

3. Työtapaturmien korvaukset[12] ja ammattiurheilijoiden työtapaturmien korvaukset

 

Työtapaturmakorvausten tarkoituksena on pyrkiä takaamaan vahingoittuneen toimeentulon säilyminen vastaavantasoisena kuin se olisi ilman tapaturmaa. Tapaturmakorvausta suoritetaan aina kuitenkin vähintään tapaturmavakuutuslain mukaisen vähimmäisvuosityöansion mukaan, jolloin vahingoittuneelle turvataan tietty vähimmäistoimeentulo, vaikka hänen ansiotaso olisi ollut tätä alempi. Työtapaturmakorvauksista on säädetty lain tasolla ja korvaukset on rajoitettu vain tietyn tyyppisiin korvauksiin. Työtapaturmien korvaukset voidaan jakaa pääpiirteissään viiteen lajiin: ansionmenetyskorvauksiin, kustannusten korvauksiin, haittakorvauksiin, kuntoutuskorvauksiin ja kuolemantapauskorvauksiin. Näitä korvauksia maksetaan vahingoittuneelle tiettyjen edellytysten täyttyessä.

 

Urheilijoiden sosiaaliturva on yleisiä ansioperusteisia sosiaalivakuutusjärjestelmiä rajoitetumpi ja se on myös ajallisessa suhteessa rajoitetumpi kuin pakollinen työsuhteeseen perustuva turva. Ammattiurheilijoiden sosiaaliturvahan toteutetaan pakollisella vakuutuksella, jonka vähimmäistaso määritellään laissa. Vakuutusturva käsittää korvauksen urheilutapaturman aiheuttaman vamman, sairauden ja tapaturmaisen kuoleman varalta sekä vanhuuseläkkeen. Ammattiurheilijoiden vakuutusturvaan kuuluvat seuraavaksi lueteltavat, tapaturmavakuutuslain toisessa luvussa säädetyt etuudet pois lukien luvussa 3.1 mainittu päiväraha ja luvussa 3.4 mainittu ansionmenetyskorvaus, joka maksetaan sairaanhoidon taikka lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvän fysikaalisen hoidon ajalta.

 

Ammattiurheilijoiden tapaturmista maksettavien korvauksien edellytykset ja etuuksien suuruudet määräytyvät tapaturman sattumisvuoden perusteella soveltuvin osin tapaturmavakuutuslain 2 luvun ja 8 luvun 60 §:n 1 momentin mukaan. Ammattiurheilijan oikeus tapaturmakorvaukseen kuitenkin päättyy, kun urheilija täyttää 38 vuotta. Jos tapaturman sattumisesta on kulunut tuolloin alle kymmenen vuotta, oikeus korvaukseen jatkuu kuitenkin tapaturmaa seuraavan kymmenen vuoden ajan mainitun iän täyttämisestä huolimatta. Tavoitteena on, että ennen korvauksen päättymistä urheilija on kuntoutettu toiseen ammattiin, josta hän saa toimeentulonsa ja sosiaaliturvan.[13]

 

Seuraavassa eri korvauslajeja käsitellään lyhyesti keskittyen eri korvauslajien ominaisuuksiin. Tässä esityksessä ei tarkastella eri korvausten saamisten edellytyksiä.

 

 

3.1. Ansionmenetyskorvaukset

 

3.1.1 Yleisesti ansionmenetyskorvauksista

 

Ansionmenetyskorvaukset jaetaan kahteen osaan: päivärahaan ja tapaturmaeläkkeeseen. Päivärahan on tarkoitus korvata vahingoittuneen ansionmenetys työkyvyttömyysajalta. Päivärahaa maksetaan vähintään kolmelta peräkkäiseltä päivältä tapaturmapäivää lukuun ottamatta. Päivärahaa maksetaan enintään yksi vuosi, jonka jälkeen jatkuvalta työkyvyttömyysajalta maksetaan tapaturmaeläkettä. Tapaturmaeläkkeen suuruus on 85 prosenttia vuosityöansioista lisättynä TEL -indeksikorotuksilla. Myös osaeläke on mahdollinen työkyvyn alentuman ollessa vähintään 10 prosenttia. Ansionmenetyskorvaukset ovat saajalleen veronalaisia.

 

Ammattiurheilijoiden osalta tapaturmasta johtuva ansionmenetys tulee korvattavaksi vasta, kun tapaturmasta on kulunut vuosi ja tapaturmasta johtuvasta työkyvyttömyydestä maksetaan tällöin korvauksena tapaturmaeläkettä ja mahdollisia niihin liittyviä lisiä, kuten haittalisää. Joukkuelajien kohdalla tästä harvoin aiheutuu urheilijoille ansionmenetyksiä, koska usein seura maksaa urheilijan palkan myös loukkaantumisten ajalta. Jos ansionmenetystä kuitenkin tältä ajalta syntyy, tulee se korvattavaksi sairauspäivärahalla, joka määräytyy urheilijan veronalaisten ansioiden perusteella.[14] Sairauspäivärahaa voi hakea Kelalta, jos hakija on sairastunut niin, että hän tulee työkyvyttömäksi ja menettää ansiotulonsa. Sairauspäivärahalla on tarkoitus korvata hakijan ansionmenetystä alle vuoden kestävän sairauden aikana.

 

 

Ammattiurheilijoiden täysi tapaturmaeläke on 85 % urheilemisesta saadun vuoden palkan tai tulon määrästä. Tapaturmaeläkkeen ja perhe-eläkkeen perusteena olevasta palkasta ja tulosta säädetään urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain 2 §:ssä ja 4 §:ssä. Näiden säännösten mukaan perusteena käytetään joukkueurheilijan kohdalla sitä veronalaista palkkaa, jonka hän on pelaajasopimuksen perusteella vuodessa tai pelikaudessa saanut. Hallituksen esityksen mukaan tämä kattaa myös pelaajasopimuksen mukaiset kilpailumenestykseen sidotut palkkiot, kuten pisterahat ja sijoituksen perusteella määräytyvät palkan osat. Yksilöurheilijan kohdalla tapaturmaeläkkeen ja perhe-eläkkeen perusteena käytetään puolestaan hänen urheilusta saamiansa veronalaisia tuloja.

 

3.1.2 Erityisesti sivutoimisen urheilijan ansionmenetyskorvauksesta

 

Tarkastellaan vielä esimerkin avulla tilannetta sivutoimisen urheilijan osalta. Oletetaan hänen saavan urheilemisesta veronalaista palkkaa vuodessa tai pelikaudessa vähintään 9 526,16 euroa, jolloin urheiluseuran on vakuutettava hänet.

 

Ala-asteen opettaja, joka pelaa jääkiekkoa SM-liigassa, loukkaantuu liigaottelussa. Loukkaantumisen vuoksi hän tulee työkyvyttömäksi myös päätyöhönsä opettajana. Miten hänen ansionmenetyskorvauksensa määräytyy tässä tapauksessa? Ammattiurheilijan vakuutuksen perusteella ei korvata lainkaan tapaturman aiheuttamaa ohimenevää työkyvyttömyyttä (päivärahaa). Kela maksaa urheilijalle sairauspäivärahaa sairausvakuutuslain perusteella. Kun oikeus Kelan sairauspäivärahaan on päättynyt ja työkyvyttömyys edelleen jatkuu (noin vuosi tapaturmasta), aletaan urheilijoiden tapaturmavakuutuksesta maksaa tapaturmaeläkettä, jonka suuruus on vuodessa 85 % urheilutuloista.

 

Opettajan työnantajan ottamasta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta ei korvauksia luonnollisestikaan makseta, koska tapaturma ei ole sattunut opettajan työssä. Työnantaja on voinut ottaa työntekijöilleen myös ns. vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutuksen, josta korvataan vapaa-aikana sattuneet tapaturmat (tapaturmat, joita ei katsota työtapaturmiksi). Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata tapaturmaa, jos vakuutetulla on saman vahinkotapahtuman johdosta oikeus jonkin muun lain kuin tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen, joka määräytyy tapaturmavakuutuslain työtapaturmien korvaamista koskevien säännösten mukaisesti. Näin voitaneen katsoa asian olevan ammattiurheilijoiden osalta. Mainittakoon lisäksi, että yksilöllisestä vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutuksesta ei pääsääntöisesti myöskään korvata tapaturmaa tai vammaa, joka aiheutuu urheiluliiton tai -seuran järjestämässä kilpailussa tai urheiluliiton tai -seuran erityisesti tällaista kilpailua varten järjestämässä harjoittelussa, ellei niistä ole tehty erikseen lisäsopimusta työnantajan ja vakuutusyhtiön välillä.

 

 

Ammattiurheilijan vakuutuksesta myönnettävä tapaturmaeläke on ensisijainen korvauksen lähde. Tämän lisäksi urheilijalla saattaa olla oikeus kansaneläkelain mukaiseen ns. työkyvyttömyyseläkkeeseen. Henkilö voi saada työkyvyttömyyseläkettä, jos työkyky on alentunut sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään vuoden ajaksi. Työkyvyttömyyseläke määräytyy kuten muukin kansaneläke ja eläkepäätöstä tehtäessä otetaan huomioon henkilön ikä, aikaisempi työkokemus, koulutus, asuinpaikka, perhesuhteet ja se, voiko hän saada työtä, jota hän sairaudesta huolimatta pystyy tekemään. Henkilön saamien muiden eläkkeiden ja korvausten on myös jäätävä määrätyn tulorajan alle.

 

Oman ongelmakenttänsä muodostaa näiden eläkkeiden yhteensovittaminen yleisesti ja erityisesti sen vuoksi, että ammattiurheilijan oikeus tapaturmaeläkkeen jatkuu vain 38–vuotiaaksi asti, kuitenkin aina vähintään 10 vuotta. Laissa urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvastaei ole asiaa koskevaa säännöstä, mutta johtoa tilanteen ratkaisemiseen voitaneen hakea tapaturmavakuutuslaista ja sen soveltamisesta, jota sovelletaan siis soveltuvin osin myös ammattiurheilijoihin. Asiaan ei kuitenkaan tämän kirjoitelman puitteissa voida tämän tarkemmin perehtyä.

 

3.2. Kustannusten korvaukset

 

Kustannusten korvaukset jaetaan todellisten kustannusten korvauksiin, normitettuihin kustannusten korvauksiin ja fysikaalisen hoidon aiheuttamaan ansionmenetykseen. Näistä kahden ensin mainitun korvauslajin mukaiset korvaukset ovat verottomia, jälkimmäisen korvauksen ollessa veronalaista.

 

Todellisten kustannusten korvauksia ovat ensinnäkin sairaanhoitokulut, joina korvataan kaikki tarpeelliset ja kohtuulliset sairaanhoidon kulut. Sairaanhoitokuluja ovat muun muassa lääkärin antama tai määräämä tarpeellinen hoito ja lääkkeet sekä sairaalahoito. Henkilölle annettava sairaanhoito, kuten fysikaalinen hoito sekä diagnostiset ja vamman hoidon vuoksi tehtävät tutkimukset korvataan lähtökohtaisesti julkisen terveydenhuollon käytöstä potilaalle aiheutuvan kustannustason mukaan. Myös yksityislääkärin käyttö voidaan kuitenkin korvata, jos vakuutusyhtiö antaa tätä koskevan etukäteisen maksusitoumuksen. Sairaanhoitona korvattavaksi katsotaan myös välttämättömät matkakustannukset, jolloin korvaus suoritetaan julkisen liikenteen käytöstä aiheutuvan kustannustason mukaan. Ammattiurheilijoiden osalta korvaus sairaanhoidon kuluista määräytyy vastaavien periaatteiden nojalla kuin muidenkin työtapaturmien kohdalla. Mainitun turvan tason ylittävistä etuuksista, kuten esimerkiksi yksityislääkärin tai –sairaalan hoidosta, voidaan luonnollisesti sopia vapaasti ottamalla tarpeellisia lisävakuutuksia.

 

Toisena todellisten kustannusten korvauksena ryhmänä ovat eräät esinevahingot. Tällöin korvattavaksi tulee silmälasien, piilolinssien ja muiden vastaavien särkyminen työtapaturman yhteydessä. Tapaturmavakuutuslain luettelo korvattavista esineistä on tyhjentävä. Korvauskäytännössä on kuitenkin korvattu sairaanhoidon antamiseksi rikotut vaatteet ja sormuksen korjaus. Kolmantena ryhmänä ovat kodinhoidon lisäkustannukset, joina tulevat korvattavaksi kohtuulliset ja välttämättömät kodinhoidon lisäkustannukset enintään vuoden ajalta. Vahingoittuneen itse tarvitessa apua, ei kyse kuitenkaan ole kodinhoidosta, vaan tätä tarvetta korvataan haittalisällä. Neljäntenä ryhmänä korvattavaksi tulevat tapaturman aiheuttamaksi epäillyn vamman perustellut tutkimuskulut, vaikka vamma ei osoittautuisikaan tapaturman aiheuttamaksi.

 

Normitettuihin kustannusten korvauksiin kuuluvat haittalisä, vaatelisä ja opaskoiralisä. Haittalisää maksetaan, kun henkilö ei voi tulla toimeen ilman toisen henkilön apua. Haittalisää maksetaan vamman vaikeuden perusteella jaoteltujen neljän luokan mukaan tiettynä markkamääränä päivää kohti. Vaatelisää maksetaan pitovaatteiden erityisestä kulumisesta proteesin tai vastaavan käyttäjälle ja opaskoiralisää maksetaan opaskoiran perusteella.

 

Fysikaalisen hoidon aiheuttama ansionmenetys korvataan erityissäännöksen perusteella. Ansionmenetyskorvaus on tässä tapauksessa yhtä suuri kuin on ansionmenetys hoidon ja matkan ajalta ja korvausta maksetaan enintään 30 päivältä vuodessa. Tätä korvauslajia ei sovelleta ammattiurheilijoihin.

 

3.3. Haittakorvaus

 

Haittaraha on veroton korvaus, joka suoritetaan yleisestä pysyvästä haitasta 20 haittaluokan mukaan. Pysyvällä yleisellä haitalla tarkoitetaan muuta haittaa kuin työkyvylle aiheutuvaa taloudellista ja ammatillista rajoitusta. Haittarahan suuruuden määrää vamman haittaluokka, vahingoittuneen ikä ja sattumisvuoden vähimmäisvuosityöansio (vuonna 2001 vähimmäisvuosityöansio oli 8.476,67 euroa).

 

Ammattiurheilijoiden osalta korvauksena tapaturman aiheuttamasta pysyvästä yleisestä haitasta maksetaan haittarahaa edellä mainittujen luokitusten mukaan. Pääomitettaessa haittarahaa on otettava kuitenkin huomioon, että korvausta maksetaan 38 vuoden ikään saakka, kuitenkin aina vähintään 10 vuotta tapaturmasta.

 

3.4. Kuntoutuskorvaukset

 

Kuntoutuskorvauksista ansionmenetyskorvauksena maksetaan täysi päiväraha tai tapaturmaeläke kuntoutuksen ajalta. Tämä on veronalaista tuloa saajalleen. Lisäksi kuntoutuskorvauksena korvataan kuntoutuskustannukset, joita ovat apuvälineiden, laitoshoidon ja vastaavan työ- ja toimintakykyyn liittyvän lääkinnällisen kuntoutuksen kulut. Korvattavaksi tulee myös työ- ja ansiokykyyn liittyvän ammatillisen kuntoutuksen kulut. Nämä kaksi kuntoutuskustannusten ryhmää ovat saajalleen verottomia.

 

Ammattiurheilijoiden kuntoutuskorvaus sisältää samat kuntoutusmuodot: lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen. Korvattavaksi tulevat esimerkiksi vamman vuoksi tarpeelliset apuvälineet, kuntoutusjaksot avo- ja laitoshoidossa, asunnon muutostyöt, kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia koskevat tutkimukset, työ- ja koulutuskokeilut, työhön valmennuksen sekä koulutuksen vamman kannalta sopivaan ammattiin sekä tapaturmaeläkkeen kuntoutuksen ajalta.[15]

 

3.5. Kuolemantapauskorvaukset

 

Perhe-eläkettä maksetaan kuolleen aviopuolisolle, tämän alle 18-vuotiaille lapsille ja 18-24–vuotiaille opiskeleville lapsille. Perhe-eläkettä maksetaan eräissä tapauksissa myös ns. avopuolisoille. Perhe-eläkkeen enimmäismäärä on 70 % vuosityöansiosta, joka maksetaan leskelle ja vähintään kahdelle lapselle. Yksin leskelle perhe-eläkettä maksetaan 40 % ja yksin lapselle 25 %. Lesken eläkkeeseen tehdään tulosovitus lesken omien tulojen mukaan, kuitenkin aikaisintaan 12 kalenterikuukauden kuluttua kuolemasta. Perhe-eläke on saajalleen veronalaista. Ammattiurheilijan omaisten osalta perhe-eläkkeen saaminen jatkuu siihen saakka, jolloin vahingoittuneen oikeus tapaturmaeläkkeeseen olisi päättynyt.

 

Hautausapuna maksetaan kiinteä summa, joka maksetaan yleensä kuolinpesälle. Hautausavun suuruus vuonna 2001 oli 3.548,77 euroa.

 

3.6. Tiivistelmä työtapaturmien korvauksista[16]

 

I.                    Ansionmenetyskorvaukset VERONALAISIA

 

Päiväraha

·        ansionmenetyksen korvaus työkyvyttömyysajalta

·        vähintään kolme peräkkäistä päivää tapaturmapäivää lukuunottamatta

·        enintään yksi vuosi

·        ei ammattiurheilijoille

 

Tapaturmaeläke

·        työkyvyttömyysajalta, kun tapaturmasta on kulunut vuosi

·        85 % vuosityöansiosta/ urheilemisesta saadun vuoden palkan tai tulon määrästä + TEL –indeksikorotukset (65 vuoden iässä 70 %)

·        myös osaeläke mahdollinen, työkyvyn alentuma vähintään 10 %

Urheilijoilla oikeus korvaukseen jatkuu siihen saakka, kun urheilija täyttää 38 vuotta, kuitenkin aina vähintään 10 vuoden ajan tapaturmasta.

 

II.       Kustannusten korvaukset

 

A. Todellisten kustannusten korvaukset VEROTTOMIA

 

Sairaanhoitokulut

·        kaikki tarpeelliset ja kohtuulliset sairaanhoidon kulut

·        lääkärinpalkkiot, lääkkeet, matkakulut

 

Eräät esinevahingot

·        silmälasien, piilolinssien tms. särkyminen työtapaturman yhteydessä korvataan

·        myös sairaanhoidon antamiseksi rikotut vaatteet ja sormuksen korjaus korvataan

 

Kodinhoidon lisäkustannukset

·        lisäkustannukset esim. ruoanlaitosta, siivouksesta ja lastenhoidosta

·        enintään vuoden ajalta tapaturmasta lukien

 

Tutkimuskulut

·        tapaturman aiheuttamaksi epäillyn vamman perustellut tutkimuskulut, vaikka vamma ei osoittautuisi tapaturman aiheuttamaksi

 

B. Normitetut kustannusten korvauksetVEROTTOMIA

 

Haittalisä

·        maksetaan siksi, ettei voi tulla toimeen ilman toisen henkilön apua

·        neljä luokkaa vamman vaikeuden mukaan, markkamäärä/päivä

 

Vaatelisä, opaskoiralisä

 

C. Fysikaalisen hoidon aiheuttama ansionmenetysVERONALAISTA

·        hoidon ajalta ansionmenetyskorvaus

·        enintään 30 päivältä vuodessa

·        ei ammattiurheilijoille

 

III.      Haittakorvaus VEROTONTA

 

Haittaraha

·        yleisestä pysyvästä haitasta maksettava korvaus (20 haittaluokkaa)

·        suuruuden määrää vamman haittaluokka, vahingoittuneen ikä ja sattumisvuoden vähimmäisvuosityöansio

·        Pääomitettaessa ammattiurheilijan haittarahaa on otettava huomioon, että korvausta maksetaan 38 vuoden ikään saakka, kuitenkin aina vähintään 10 vuotta tapaturmasta.

 

III.      Haittakorvaus VEROTONTA

 

Haittaraha

·        yleisestä pysyvästä haitasta maksettava korvaus (20 haittaluokkaa)

·        suuruuden määrää vamman haittaluokka, vahingoittuneen ikä ja sattumisvuoden vähimmäisvuosityöansio

·        Pääomitettaessa ammattiurheilijan haittarahaa on otettava huomioon, että korvausta maksetaan 38 vuoden ikään saakka, kuitenkin aina vähintään 10 vuotta tapaturmasta.

 

V.        Kuolemantapauskorvaukset

 

Perhe-eläke VERONALAISTA

·        aviopuoliso, myös ns. avopuoliso eräissä tapauksissa

·        alle 18 –vuotiaat lapset ja 18-24 –vuotiaat opiskelevat lapset

·        perhe-eläkkeen enimmäismäärä 70 % vuosityöansiosta, leski yksin 40 %, lapsi yksin 25 %, max. leskelle ja vähintään kahdelle lapselle

·        leskeneläkkeessä tulonsovitus

·        Ammattiurheilijan omaisten osalta perhe-eläkkeen saaminen jatkuu siihen saakka, jolloin vahingoittuneen oikeus tapaturmaeläkkeeseen olisi päättynyt.

 

Hautausapu VEROTONTA

·        kiinteä summa, yleensä kuolinpesälle

 

3.7. Erityisesti ammattiurheilijoiden työkyvyttömyysturvasta

 

Ammattiurheilijoiden työkyvyttömyysturva kattaa vain tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta maksettavan tapaturmaeläkkeen, jota aletaan maksaa vuoden kuluttua tapaturmasta, jos urheilijan työkyvyttömyys jatkuu.Vakuutusturva ei kata muun kuin tapaturman aiheuttaman sairauden johdosta aiheutunutta työkyvyttömyyttä. Järjestelmä ei siis anna ammattiurheilijoille ansioperusteista turvaa muusta kuin tapaturmasta johtuvan sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden varalta, vaan tältä osin turvan ammattiurheilijalle antaa yleinen sairausvakuutusjärjestelmä sekä myöhemmin kansaneläkejärjestelmä ja perhe-eläkejärjestelmä. Muista valtioista Suomeen tulevien urheilijoiden kuulumisen sairausvakuutus-, kansaneläke- ja perhe-eläkelainsäädännön soveltamispiiriin määrää puolestaan laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta (1573/1993).[17]

 

3.8. Ammattiurheilijoille vakuutuksia tarjoavien vakuutuksenantajien vakuutusehdoissa olevia rajoituksia

 

Tarkastelu rajoittuu tässä kappaleessa Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan ja Vakuutusyhtiö Sampo Oy:n vakuutusehtoihin.

 

Tapaturmaeläkkeen saamisen edellytyksenä on vakuutusehdoissa mainittu, että vakuutetun täytyy korvatun tapaturman vuoksi tulla kykenemättömäksi jatkamaan/osallistumaan urheilukilpailuun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissa.[18] Lisäksi vakuutusehdoissa on määrällisesti rajoitettu korvattavan fysikaalisen hoidon kertoja.[19]

 

Toisinaan on vakuutusehdoissa rajoitettu korvattavuuden ulkopuolelle muun muassa kilpailupaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä annettu ensiapuluonteinen hoito, itsemurhasta tai sen yrittämisestä aiheutuneet vammat tai kuolemat sekä vamman aiheuttamat psyykkiset seuraamukset.

 

 

4. Lopuksi

 

Rajanveto urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain mukaan korvattavien tapaturmien ja korvattavuuden ulkopuolelle jäävien tapahtumien välillä on paikoin epäselvää, eikä siitä ole muodostunut vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Tämä johtuu usein siitä, että vakuutuskorvauksen tultua evätyksi tästä lainmukaisesta vakuutuksesta, saa urheilija usein kuitenkin korvauksen sairauskuluvakuutuksesta eikä hänen intressissään ole tämän jälkeen riitauttaa vakuutuksenantajan kielteistä tapaturmakorvauspäätöstä.

 

Yhteiskunnassa vallitsevien periaatteiden mukainen lähtökohta on, että urheilujärjestelmän tulee itse kustantaa oma ansioperusteinen sosiaaliturvansa niin pitkälle kuin mahdollista. Urheiluun liittyvien tahojen taloudellisten resurssien rajallisuuden vuoksi on ammattiurheilijoiden tapaturmaturva kuitenkin jäänyt yleistä ansioperusteisen sosiaalivakuutusjärjestelmän turvatasoa rajoitetummaksi ja vallitsevaa järjestelmää ei voidakaan kaikin paikoin pitää urheilijoiden etujen mukaisena.

 

 

Lähdeluettelo

 

 

Kukkonen, Sirpa – Valtanen, Tiina, Työtapaturmakirja. Jyväskylä 1999.

Tapaturmavakuutuslaki 20.8.1948/608.

Laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta 16.6.2000/575.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta ja siihen liittyviksi laeiksi, HE 51/2000.

KKO:1978-II-121.

KKO:1980-II-133.

KKO:1982-II-3.

KKO:1985-II-95.

KKO 1996:74

KKO 1997:129

VakO 20.3.1984/1740:83.

 

 

Vakuutusehdot:

Pohjolan urheilijaturva ja Sammon tapaturma- ja matkavakuutuksen turvaehto 275.

[1] Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 34 ss.

[2] Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 35.

[3] Ks. VakO 20.3.1984/1740:83

[4] Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 35.

[5] Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 38.

[6]Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 38.

[7] Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 39.

[8] Ks. HE 51/2000.

[9] Ks. Kukkonen – Valtanen 1999, s. 40.

[10] Ibid.

[11] Ks. KKO 1996:74 ja KKO 1997:129.

[12]Ks. Kukkonen – Valtanen, Työtapaturmakirja 1999, s. 47 ss.

[13]Ks. HE 51/2000.

[14]Ks. HE 51/2000.

[15] Ibid.

[16] Ks. Kukkonen – Valtanen, Työtapaturmakirja 1999, s. 49-50.

[17] Ks. HE 51/2000.

[18] Ks. Pohjolan urheilijaturva, erityisehtokohta 2.3 ja Sammon tapaturma- ja matkavakuutuksen turvaehtokohta 275.1.

[19] Ks. Pohjolan urheilijaturva, erityisehtokohta 2.7 ja Sammon tapaturma- ja matkavakuutuksen turvaehtokohta 275.1.