Eriävä mielipide/K-P Tiitinen

Eriävä mielipide

Muutoksenhakemuksen tutkiminen

Muutoksenhakija Jouni Petteri Tapani Eloranta on vaatinut Urheilun oikeusturvalautakuntaa kumoamaan Superpesis Oy:n ”seurakokouksen” 8.1.2002 ja 14.-15.2.2002 tekemät päätökset sekä vahvistamaan, että hänellä on oikeus pelata (edustaa kulloistakin seuraansa) myös Superpesissarjassa ja sen karsintasarjassa.

Päätökset, joihin Eloranta hakee muutosta juontuvat Suomen Pesäpalloliitto ry:n liittojohtokunnan 18.11.1998 tekemästä päätöksestä ns. sopupeliasiassa. Tämä päätös on perustunut vain ”lajin sisäisten sääntöjen” mukaiseen epäurheilijamaista käyttäytymistä koskevaan selvitykseen. Päätöksellä ei ole otettu kantaa rikosoikeudellisiin eikä siviilioikeudellisiin vastuisiin.

Liittojohtokunnan päätöksessä todetaan, että ”(P)esäpalloliiton sisäiset säännöt eivät ole ottaneet kantaa pitkävedon pelaamiseen millään lailla. Asiasta ei ole myöskään mainintaa Pesäpalloliiton vahvistamassa pelaajasopimuslomakkeessa.” Tästä huolimatta liittojohtokunta on – otsikolla ”(R)angaistukset” – päättänyt summittaisesti, että

”(K)aikki kaudella 1998 miesten superpesisjoukkueiden toiminnassa mukana olleet henkilöt ja seurojen luottamusmiehet sekä kaudella 1999 mukana olevat henkilöt ovat velvollisia palauttamaan 11.8. ja 13.8. pelattujen pesäpallokierrosten osalta pitkävedossa saadut nettovoitot, mikäli he ovat pelanneet pitkävedossa edellä mainittujen päivien yhtä tai useampaa pesäpallokohdetta ja voittaneet pitkävedossa.”

Lisäksi päätöksessä on vahvistettu, että ”(M)ikäli henkilö kieltäytyy nettovoiton palauttamisesta, käynnistetään hänen osaltaan kurinpitomenettely, jossa sovelletaan ennakoitujen sanktioiden mukaisia rangaistuksia.”

Marraskuun 1998 jälkeen Pesäpalloliitto ei ole ryhtynyt päätöksessään tarkoitettuihin kurinpitotoimenpiteisiin tai muihinkaan toimenpiteisiin päätöksensä täytäntöönpanemiseksi. Päinvastoin se on ainakin tässä jutussa antamassaan vastineessaan pyrkinyt sanoutumaan irti vapaamuotoisena yhteenliittymänä toimineen ”Superpesis Oy:n seurakokouksen” valituksenalaisista päätöksistä pitäen itseään käsillä olevan asian kannalta ulkopuolisena.

Superpesis Oy on puolestaan vastineessaan ilmoittanut nimenomaisesti hyväksyvänsä osakasseurojensa vapaamuotoisen sopimuksen – ja nähdäkseni myös aikaisemmat vastaavat sopimukset – joiden perusteella ne pelaajat, jotka eivät ole palauttaneet Oy Veikkaus Ab:lle pitkävedossa saamaansa ”nettovoittoa”, ovat kilpailu- (tai edustus)kelvottomia pesäpallon Supersarjassa ja tämän karsintasarjassa.

Muutoksenhakija on selvittänyt kirjelmissään, että Pesäpalloliiton liittojohtokunta käyttää ylintä toimeenpano- ja päätösvaltaa pesäpalloilun kaikilla sarjatasoilla. Pesäpalloliitto sen paremmin kuin Superpesis Oy eivät ole kiistäneet tätä, vaikka viimeksi mainittu onkin vastineessaan todennut epämääräisesti, että ”(S)uperpesissarjojen johtaminen on liiton ja yhtiön välisellä sopimuksella uskottu yhtiölle.”

Superpesis Oy:n osakasseurat ovat myös Pesäpalloliiton jäseniä. Tehtyään 18.11.1998 edellä mainitsemani lukuisten pelaajien kannalta epämääräiseksi jääneen päätöksen Pesäpalloliiton liittojohtokunnan olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin päätöksensä täsmentämiseksi ja (mahdollisesti) täytäntöönpanemiseksi. Passiivisuudellaan sen on mielestäni ainakin katsottava hyväksyneen ”Superpesis-seurojen” tekemät sopimukset.

Pesäpalloliitto vastaa siitä, että pesäpalloilun järjestäytyneessä kilpailutoiminnassa noudatetaan kaikilla sarjatasoilla sen asianmukaisesti vahvistamia, kulloinkin voimassaolevia sääntöjä ja määräyksiä. Tästä vastuustaan Pesäpalloliitto ei kaikesta kansallisesta kilpailutoiminnasta vastaavana lajiliittona voi vetäytyä ”seurakokousten” päätösten taakse.

Edellä esittämilläni perusteilla katson, että Pesäpalloliitto ja Superpesis Oy vastaavat jäsentensä/osakkaittensa tekemistä nyt käsiteltävistä sopimuksista niin, että sopimuksia on pidettävä mainittujen yhteisöjen tai ainakin Pesäpalloliiton päätöksinä.

Kuten oikeusturvalautakunnan enemmistön päätöksestä käy ilmi, oikeusturvalautakunta voi tutkia jäsenoikeuksien rajoittamista ja kurinpitoa sekä päätöksen sääntöjen vastaisuutta koskevat asiat. ”Superpesis Oy:n seurakokousten” päätöksillä (sopimuksilla) on rajoitettu Elorannan edustuskelpoisuutta sarjapeleissä, joiden järjestämisestä vastaa ainakin viimekädessä Pesäpalloliitto. Muutoksenhakemuksen tutkimiselle ei siten mielestäni ole estettä.

Päätös

Eloranta on kertomansa mukaan voittanut runsaat 220 000 markkaa pitkävedossa vuoden 1998 viikolla 33. Pesäpalloliiton ”sisäisissä” säännöissä ei tuolloin otettu ”kantaa pitkävedon pelaamiseen millään lailla.” Pesäpalloliiton vahvistamissa pelaajasopimuksissakaan ei ollut tuolloin ehtoja pitkävedon pelaamisesta. Elorannan kuten muidenkin superpesiksessä pelaavien pelaajien oikeus sinänsä osallistua pitkävetoon on siten määräytynyt yksinomaan Oy Veikkaus Ab:n vahvistamien sääntöjen mukaan. Asiakirjoista käy ilmi, ettei näissäkään säännöissä ollut rajoitettu pesäpalloilijoitten oikeutta ottaa osaa (myös) pitkävedon 'pesäpallokohteisiin'.

Elorannan ei ole väitetty osallistuneen millään tavalla viikon 33/1998 ottelutuloksista sopimiseen tai muutoinkaan vaikuttaneen ”sopupelien” tuloksiin. Asiakirjoista käy ilmi, että Eloranta ei ole palauttanut voittamaansa ”nettovoittoa” eikä sitoutunut palauttamaan sitä, vaikka ilmeisesti onkin tarjoutunut palauttamaan sen ehdollisesti. Oy Veikkaus Ab:n oikeus vaatia Elorannalta ”nettovoittoa” tai muuta mahdollista rahallista korvausta riippuu lähinnä viikolla 33/1998 voimassa olleista Oy Veikkaus Ab:n vahvistamista pitkävedon osallistumisen ehdoista (säännöistä), joiden käsittely ei kuulu oikeusturvalautakunnan toimivaltaan sekä Elorannan menettelystä hänen osallistuessa pitkävetoon, mutta ei Pesäpalloliiton, sen jäsenseurojen tai Superpesis Oy:n viikon 33/1998 jälkeen tekemistä päätöksistä.

Asiassa ei ole selvitetty, eikä – rikostutkinnan ollessa kesken – voitukaan selvittää, olisiko Eloranta osallistuessaan pitkävetoon viikolla 33/1998 ollut tietoinen ”sopupeleistä”, jolloin hänen osallistumistaan olisi voitu pitää Pesäpalloliiton vahvistamissa ”sisäisissä säännöissä” vuonna 1998 tarkoitettuna moitittavana epäurheilijamaisena toimintana.

Eloranta on ollut ”seurakokousten” päätösten seurauksena kilpailukelvoton pesäpallon Supersarjassa ja sen karsintasarjassa jo yli kolmen vuoden ajan.

Koska Eloranta on muutoksenhakemuksessaan vaatinut vain kuluvan vuoden alkupuolella (8.1. ja 14.-15.2.) tehtyjen ”päätösten” kumoamista, tässä yhteydessä ei ole tarpeen arvioida aiempien päätösten oikeellisuutta tai kohtuullisuutta.

Siinäkin tapauksessa, että Eloranta ehkä olisi osallistuessaan pitkävetoon viikolla 33/1998 syyllistynyt epäurheilijamaiseen toimintaan, katson yli kolmen vuoden kilpailukelvottomuuden kohtuulliseksi seuraamukseksi. Sanotun perusteella harkitsen oikeaksi kumota valituksenalaiset päätökset ja vahvistaa, että Elorannalla on oikeus tästä päätöksestä lukien pelata pesäpallon Supersarjassa ja sen karsintasarjassa, ellei hänen pelaamiselleen näissä sarjoissa ole muita asianmukaisesti vahvistettuihin sääntöihin ja määräyksiin perustuvia esteitä.

Asian näin päättyessä valitusmaksu palautetaan. Lisäksi Suomen Pesäpalloliitto ry:n tulee korvata Elorannan muutoksenhakukulut kohtuulliseksi harkitsemallani kahdeksallasadalla (800) eurolla.

Kari-Pekka Tiitinen